Se siitä aktiivisuudesta taas - miksi mä en vaan saa revittyä itseäni niskasta?
Ajattelin, että kyllähän tässä koulun ja tallin ohella pystyy, ehtii ja ennen kaikkea jaksaa pitä blogia, vielä kun se on omasta mielestä kiva harrastus.
Määrittelin kai itseni ja vapaa-aikani hieman väärin - tai siis kyllä, niinhän mä tein. Nyt kun kokeet alkavat ja niitä onkin ihan joka viikko ja pitäisi keskittyä hyvän lopputodistuksen saamiseen, ei ainakaan minun pääni jaksa vielä iltaisin keskittyä tänne kirjoitteluun.
Nimenomaan ei jaksa; haluamisesta ei ole kiinni, sillä todellakin haluaisin!
Asiat täytyy kuitenkin asettaa tärkeysjärjestykseen. Minulla ei ole joka tallikäyntiin mahdollisuutta saada kuvaajaa, enkä edes halua kysellä kaikkia kavereita kykkimään vuorotellen kameran taakse. Varsinkin nyt talvella on hankalampi saada maneesissa julkaisukelpoisia kuvia, sitäpaitsi Salinallakaan ei voi ratsastaa täysin normaalisti.
Ainiin, täytyy kuitenkin mainita että Salina on vihdoin askeleessa puhdas; jopa vasempaan kierrokseen ja kaarevalla uralla - halleluja!
Viikon päästä meillä on taas uusi kengitys ja uskon vahvasti että liikuttaminen säännöllisemmin ja kunnollisemmin alkaa näillä näppäimillä.
Oman mielenvirkistyksen vuoksi aion yrittää päivitellä blogia edes joskus, kerran kuukaudessa vaikka, tai useamminkin jos mieli tekee. En kuitenkaan halua laatia itselleni tiukkaa aikataulua ja pakottaa itseäni kirjoittamaan tänne monta kertaa viikossa.
Ainakin silloin kun on kuvia tai suurempia uutisia, niin pyrin kyllä kirjoittamaan tänne asiasta. Jos se on viikon, kuukauden tai kolmen kuukauden välein, sitä en tiedä, mutta nyt ei ole varaa oikein kiinnostaakaan. Koulu ja oma jaksaminen menee aina etusisijalle.
En edes tiedä miksi vaivauduin kirjoittamaan tämän jokseenkin turhan postauksen, mutta tiedättepä ainakin millä aaltopituudella elän juuri nyt. Palaillaan joskus, luulen että kirjoitan jotain ainakin ensi viikolla kengityksen jälkeen.
Siihen asti, näkemiin!
tiistai 29. syyskuuta 2015
tiistai 15. syyskuuta 2015
6. Täsä mää ny olen
Apua... Lukeekohan kukaan tätä enään; lukuunottamatta Emmaa joka käy säännölisin väliajoin täällä ja valittaa mulle siitä etten kirjoita? Noh, Emma, nyt kirjoitan!
Vuosi ja kuusi päivää on vierähtnyt viime postauksesta. Vuodessa ja kuudessa päivässä on tapahtunut lukemattomia uusia asioita. Salina kehittyy, minä kehityn; me kehitymme. Tallilta lähtee ihmisiä ja tallille tulee uusia ihmisiä ja hevosia. Mulla on peruskoulun viimeinen vuosi meneillään ja Salinan kanssa toinen vuosi on alkanut hyvin.
Mitä meille muuten kuuluu?
Noh, Salinalla todettiin 22.8 kavion kannan kipeytymä joka on johtanut siihen että Salinan painopiste on mennyt vääräksi ja varpaalla on ollut liikaa rasitusta. Tämä oli syynä siihen pieneen epäpuhtauteen - luojan kiitos -, eikä mikään vakavampi juttu. Muutoin Salinalla on jalat täysin puhtaat ja kaviot saadaan täysin kuntoon. Salina on nyt kengitetty kliniikalla kerran ja lokakuun alussa mennään uudestaan. Nyt meillä on ollut kolmisen viikkoa pelkkää kävelyä, jota olen käyttänyt hyväkseni maastakäsittelyn aktiivisempaan harjoittamiseen.
Nyt aletaan pikkuhiljaa lisäämään vähän ravia liikuntaan ja edetään maltillisesti; mitään kiirettä ei ole, kun hevonen kuitenkin tulee täysin kuntoon.
Salinasta on vuoden aikana kuoriutunut oikea kultakimpale; talvella meillä oli "pientä" ongelmaa, mutta nekin selätettiin yhteistoimin ja nyt kaikki on hyvin. Kesän Salina vietti laitumella Möykky-herran kanssa ja sai kuin saikin kasvatettua arvostettavan kokoisen ruohomahan.
Kesällä napsittiin myös muutamat rippikuvat, niistä yksi näkyy muunmuassa uudessa (ja väliaikaisessa...) bannerissamme. Muita kuvia en aio vielä paljastaa, ennenkuin pääsen oikeasti ripiltä, eli 10 tammikuuta 2016.
Meitä kuvasi ainoa oikea, ihana Annika Mäki (hänen muita kuvaustöitä löytyy täältä)
Nyt suunnitteilla on siis Salinan kuntoon saaminen pikkuhiljaa ja sen jälkeen hieman uudenlainen suunnitelmakuvio jatkon suhteen (tästä lisää Mitä me tehdään-sivulla).
Toki aion myös nyt yrittää päivitellä blogia, ihan vaan koska kaipaan kirjoittamista tässä muodossa. Koulussa kirjoitetaan jatkuvasti jos jonkinlaista esseetä ja tiivistelmää ja vapaa-ajalla tykkään kirjoittaa novelleja ja mukamas-kirjoja; mutta bloggaaminen on jäänyt. Osittain sen takia, että kuvausmateriaalin saaminen ei aina ole helppoa ja blogi ilman kuvia on hirmu tylsä. Nyt aion kuitenkin epätoivoisesti kantaa kameraa mukaan tallille ja kuvata edes jotain pientä joka kerta jotta saisin tänne päiviteltyä.
Postaustahdista en tiedä; kokeet alkavat jo kolmen viikon päästä, koulu on ajoittain rankkaa ja kylmyys väsyttää. Yleensä kun aloitan tänne kirjoittamisen uudelleen, saan parina ekana viikkona kirjoitettua todella aktiivisesti, jonka jälkeen tahti hiipuu.
Nyt aion kuitenkin ihan aikuisten oikeasti pyrkiä kunnolliseen bloggaukseen, oli sitten lukijoita tai ei, hauskaa tämä kuitenkin on.
Jos siellä nyt joku eliitti ihan oikeasti tätä lukee, niin kerro/kertokaa mistä haluatte nähdä mun kirjoittavan. Syventävästi Salinasta, jotain mielipiteitä tmv, teistä saa niin helposti ja kivasti motivaatiota.
Peukut pystyyn että tällä kertaa onnistun ylläpitämään kunnon blogia! Ensi postaukseen
asti, näkemiin!
Vuosi ja kuusi päivää on vierähtnyt viime postauksesta. Vuodessa ja kuudessa päivässä on tapahtunut lukemattomia uusia asioita. Salina kehittyy, minä kehityn; me kehitymme. Tallilta lähtee ihmisiä ja tallille tulee uusia ihmisiä ja hevosia. Mulla on peruskoulun viimeinen vuosi meneillään ja Salinan kanssa toinen vuosi on alkanut hyvin.
Mitä meille muuten kuuluu?
Noh, Salinalla todettiin 22.8 kavion kannan kipeytymä joka on johtanut siihen että Salinan painopiste on mennyt vääräksi ja varpaalla on ollut liikaa rasitusta. Tämä oli syynä siihen pieneen epäpuhtauteen - luojan kiitos -, eikä mikään vakavampi juttu. Muutoin Salinalla on jalat täysin puhtaat ja kaviot saadaan täysin kuntoon. Salina on nyt kengitetty kliniikalla kerran ja lokakuun alussa mennään uudestaan. Nyt meillä on ollut kolmisen viikkoa pelkkää kävelyä, jota olen käyttänyt hyväkseni maastakäsittelyn aktiivisempaan harjoittamiseen.
Nyt aletaan pikkuhiljaa lisäämään vähän ravia liikuntaan ja edetään maltillisesti; mitään kiirettä ei ole, kun hevonen kuitenkin tulee täysin kuntoon.
Salinasta on vuoden aikana kuoriutunut oikea kultakimpale; talvella meillä oli "pientä" ongelmaa, mutta nekin selätettiin yhteistoimin ja nyt kaikki on hyvin. Kesän Salina vietti laitumella Möykky-herran kanssa ja sai kuin saikin kasvatettua arvostettavan kokoisen ruohomahan.
Kesällä napsittiin myös muutamat rippikuvat, niistä yksi näkyy muunmuassa uudessa (ja väliaikaisessa...) bannerissamme. Muita kuvia en aio vielä paljastaa, ennenkuin pääsen oikeasti ripiltä, eli 10 tammikuuta 2016.
Meitä kuvasi ainoa oikea, ihana Annika Mäki (hänen muita kuvaustöitä löytyy täältä)
Nyt suunnitteilla on siis Salinan kuntoon saaminen pikkuhiljaa ja sen jälkeen hieman uudenlainen suunnitelmakuvio jatkon suhteen (tästä lisää Mitä me tehdään-sivulla).
Toki aion myös nyt yrittää päivitellä blogia, ihan vaan koska kaipaan kirjoittamista tässä muodossa. Koulussa kirjoitetaan jatkuvasti jos jonkinlaista esseetä ja tiivistelmää ja vapaa-ajalla tykkään kirjoittaa novelleja ja mukamas-kirjoja; mutta bloggaaminen on jäänyt. Osittain sen takia, että kuvausmateriaalin saaminen ei aina ole helppoa ja blogi ilman kuvia on hirmu tylsä. Nyt aion kuitenkin epätoivoisesti kantaa kameraa mukaan tallille ja kuvata edes jotain pientä joka kerta jotta saisin tänne päiviteltyä.
Postaustahdista en tiedä; kokeet alkavat jo kolmen viikon päästä, koulu on ajoittain rankkaa ja kylmyys väsyttää. Yleensä kun aloitan tänne kirjoittamisen uudelleen, saan parina ekana viikkona kirjoitettua todella aktiivisesti, jonka jälkeen tahti hiipuu.
Nyt aion kuitenkin ihan aikuisten oikeasti pyrkiä kunnolliseen bloggaukseen, oli sitten lukijoita tai ei, hauskaa tämä kuitenkin on.
Jos siellä nyt joku eliitti ihan oikeasti tätä lukee, niin kerro/kertokaa mistä haluatte nähdä mun kirjoittavan. Syventävästi Salinasta, jotain mielipiteitä tmv, teistä saa niin helposti ja kivasti motivaatiota.
Peukut pystyyn että tällä kertaa onnistun ylläpitämään kunnon blogia! Ensi postaukseen
asti, näkemiin!
tiistai 9. syyskuuta 2014
5. Siedätyshoitoa - vauhti
No huhhuh, otsikko kuvaa aika laajasti eilistä menoa! Salinalle kuuluu oikein hyvää, mutta tutun ja hitaan hevosen sijasta hyppäsin eilen erään trakku-ruunan satulaan. Nimittelen ruunaa täällä nimellä H, paljastamatta oikeaa nimeä sen enempää.
Ihan aluksi pahoittelen kuvattomuutta, kun en saanut lyhyellä varoitusajalla meille ketään kameran taakse kökkimään...
No kuitenkin, tallilla mua odotti kuntoon laitettu hevonen, joten itse laitoin vaan kypärän päähän ja tallustin kentälle. Tiesin jo ettei ratsastuksellisesti Salinassa ja H:ssa ollut mitään samaa, joten menin aika neutraalein fiiliksin satulaan ja aloin verkkaamaan käynnissä. H tapaa purra vahvasti kiinni oikeaan - ja kun sen sanon niin tarkoitan että ihan tosissaan vahvasti! Alku meni kuitenkin ihan hyvin toisiimme tutustuessa, oli kyllä niin eri mennä aika herkästi kuumenevan hevosen selkään kun on tottunut tohon lehmään! Ravissa tein paljon ympyröitä ja suunnanmuutoksia jotta saisin H:n irti oikealta, mikä on helpommin sanottu kuin tehty...
Ihan kirjaimellisesti se hevonen laittaa sulle seinän vastaan oikealle ohjalle, eikä hellitä sitten millään! Vaikka paineen pitää vasemmalla ja sisäpohkeen kiinni niin koko juttu tuntuu kuiten mahdottomalta. Se lihasjännityksen aiheuttama kipu oikeassa käsivarressa oli jotain sanoinkuvaamatonta, varsinkin kaarteissa.
Pikkuhiljaa H alkoi kuitenkin päästämään irti ja saikin sen ansiosta paljon kiitosta.
Laukassa tiesinkin että H lämpenee todella nopeasti suoralla uralla sekä laukanvaihtoja tehdessä, jkten pysyin suosiolla pienellä pääty-ympyrällä. Sain kuitenkin yllättyä siitä miten rauhallisesti ja rennosti laukat sujuivat, kunnes oli pakko järjestää edes pientä teatteria...
Ihan kuin tyhjästä H ampaisi täyteen vauhtiin, purren kiinni kuolaimeen kaikin voimin. Vedin ja vedin molemmista ohjista, mutta ruuna ei näyttänyt edes huomaavan. Ainoa asia minkä kuulin oli kavioiden nopea rummutus maata vasten ja omat ajatukseni; "pysy selässä tai et selvii hengissä".
Tilannetta on vaikea kuvitella niin pahaksi kuin mitä se todella oli.0, sillä jos oikeasti olisin sieltä kupsahtanut alas niin en olisi tässä kirjoittamassa yhtikäs mitään. H vei mua ihan 6-0 kuin märkää rättiä ympäri ympäri ympäri kenttää, ilman että mulla olisi ollut pienintäkään mahdollisuutta kääntää ympyrälle tai hidastaa. En varmaan edes hengittänyt koko jutun aikana, koska pelko oli niin katossa.
Mullahan sattui muutama vuosi sitten aika raju onnettomuus hevosten parissa, jonka jälkeen mulla oli jonkun aikaa tosi kova vauhtipelko- ja arkuus. Olen nyt vuosien aikana saanut eri tilanteissa niin paljon siedätyshoitoa; ja nyt tosiaan töytyy toivoa että tämä oli se viimeinen osa!
Sain kuitenkin H:n hallintaan ja otin veilä parit laukkaympyrät jotka sujuivat puolestaan tosi hyvin! Ihmeteltiin kauan että mitä ihmegtä tapahtui kun H lähti noin vain, koska se tapahtui niin nopeasti ja aivan kuin tyhjästä! Lopussa H oli kuitenkin aivan huippukiva ja meille molemmille jäi hyvä fiilis koko jutusta. Mutta kauhusta kankeana olivat mun lisäksi kaikki paikalla olleet, sillä kukaan ei voinut tehdä asialle mitään.
Noh, loppu hyvin kaikki hyvin, eikö? Nyt en ainakaan vauhtia arista kun olen viikon sisällä yltänyt sellaisiin vauhteihin että huhhuh... Kaikesta huolimatta tykkäsin H:sta tosi paljon, sillä kaiken ihella ruuna on mitä mahtavin opetusmestari kaikkine pikku ärsyttävine puolineen. Ootan tosi innolla että päästään äitin kanssa hoitamaan H:ta ja ponikaveri Depoa torstaista lauantaihin, jolloin onkin sitten kommen kaviokkaan edestä kirjoitettavaa tännekin!
Palailen varmaan viimeistään perjantaina, toivon mukaan kunnon kuvien kera!
Ihan aluksi pahoittelen kuvattomuutta, kun en saanut lyhyellä varoitusajalla meille ketään kameran taakse kökkimään...
No kuitenkin, tallilla mua odotti kuntoon laitettu hevonen, joten itse laitoin vaan kypärän päähän ja tallustin kentälle. Tiesin jo ettei ratsastuksellisesti Salinassa ja H:ssa ollut mitään samaa, joten menin aika neutraalein fiiliksin satulaan ja aloin verkkaamaan käynnissä. H tapaa purra vahvasti kiinni oikeaan - ja kun sen sanon niin tarkoitan että ihan tosissaan vahvasti! Alku meni kuitenkin ihan hyvin toisiimme tutustuessa, oli kyllä niin eri mennä aika herkästi kuumenevan hevosen selkään kun on tottunut tohon lehmään! Ravissa tein paljon ympyröitä ja suunnanmuutoksia jotta saisin H:n irti oikealta, mikä on helpommin sanottu kuin tehty...
Ihan kirjaimellisesti se hevonen laittaa sulle seinän vastaan oikealle ohjalle, eikä hellitä sitten millään! Vaikka paineen pitää vasemmalla ja sisäpohkeen kiinni niin koko juttu tuntuu kuiten mahdottomalta. Se lihasjännityksen aiheuttama kipu oikeassa käsivarressa oli jotain sanoinkuvaamatonta, varsinkin kaarteissa.
Pikkuhiljaa H alkoi kuitenkin päästämään irti ja saikin sen ansiosta paljon kiitosta.
Laukassa tiesinkin että H lämpenee todella nopeasti suoralla uralla sekä laukanvaihtoja tehdessä, jkten pysyin suosiolla pienellä pääty-ympyrällä. Sain kuitenkin yllättyä siitä miten rauhallisesti ja rennosti laukat sujuivat, kunnes oli pakko järjestää edes pientä teatteria...
Ihan kuin tyhjästä H ampaisi täyteen vauhtiin, purren kiinni kuolaimeen kaikin voimin. Vedin ja vedin molemmista ohjista, mutta ruuna ei näyttänyt edes huomaavan. Ainoa asia minkä kuulin oli kavioiden nopea rummutus maata vasten ja omat ajatukseni; "pysy selässä tai et selvii hengissä".
Tilannetta on vaikea kuvitella niin pahaksi kuin mitä se todella oli.0, sillä jos oikeasti olisin sieltä kupsahtanut alas niin en olisi tässä kirjoittamassa yhtikäs mitään. H vei mua ihan 6-0 kuin märkää rättiä ympäri ympäri ympäri kenttää, ilman että mulla olisi ollut pienintäkään mahdollisuutta kääntää ympyrälle tai hidastaa. En varmaan edes hengittänyt koko jutun aikana, koska pelko oli niin katossa.
Mullahan sattui muutama vuosi sitten aika raju onnettomuus hevosten parissa, jonka jälkeen mulla oli jonkun aikaa tosi kova vauhtipelko- ja arkuus. Olen nyt vuosien aikana saanut eri tilanteissa niin paljon siedätyshoitoa; ja nyt tosiaan töytyy toivoa että tämä oli se viimeinen osa!
Sain kuitenkin H:n hallintaan ja otin veilä parit laukkaympyrät jotka sujuivat puolestaan tosi hyvin! Ihmeteltiin kauan että mitä ihmegtä tapahtui kun H lähti noin vain, koska se tapahtui niin nopeasti ja aivan kuin tyhjästä! Lopussa H oli kuitenkin aivan huippukiva ja meille molemmille jäi hyvä fiilis koko jutusta. Mutta kauhusta kankeana olivat mun lisäksi kaikki paikalla olleet, sillä kukaan ei voinut tehdä asialle mitään.
Noh, loppu hyvin kaikki hyvin, eikö? Nyt en ainakaan vauhtia arista kun olen viikon sisällä yltänyt sellaisiin vauhteihin että huhhuh... Kaikesta huolimatta tykkäsin H:sta tosi paljon, sillä kaiken ihella ruuna on mitä mahtavin opetusmestari kaikkine pikku ärsyttävine puolineen. Ootan tosi innolla että päästään äitin kanssa hoitamaan H:ta ja ponikaveri Depoa torstaista lauantaihin, jolloin onkin sitten kommen kaviokkaan edestä kirjoitettavaa tännekin!
Palailen varmaan viimeistään perjantaina, toivon mukaan kunnon kuvien kera!
lauantai 6. syyskuuta 2014
4. Walking on sunshine
Jes, tänään oli taas yksi ihana päivä! Aamulla oli ihanaa vihdoin nukkua kouluviikon jälkeen pitkään ja syödä rauhassa aamiaista ilman mitään kiirettä ja kireää aikataulua.
Painelin pyörällä tallille päin kahdentoista maissa päivällä; ja jo silloin sää näytti olevan puolellamme. Ehdin olla hetken aikaa yksin tehdessäni Salinan ruokia, kunnes Ennikin saapui paikalle. Salina on nyt alkanut iltaisin syömään greenlineria, hieman enemmän massaa antavaa, turvotettavaa sörsseliä. Tähän saakka on toiminut myslin ja kauran ohella tosi hyvin ja massaa on oikeasti kertynytkin ehkä hieman, Salina kun oli ehkä hieman laiha meille tullessaan.
Laitoin mössöt turpoamaan siksi ajaksi kun itse lappasin Salinan karsinan ja pesin Monjan avustuksella seinätkin. Salina on kyllä niin tollo, koska aina kakatessa on välttämätöntä litistää peräpää vasten seinää jotta saataisiin mahdollisimman ruskearaidalliset seinät... Noh onneksi sain Monjalta apua etten yksin sentään rehkinyt, se kun on huomattavasti tylsempää.
Laitoin mössöt valmiiksi ja menin ulos hetkeksi rapsuttelemaan Hulia ja Viliä jotka tulivat molemmat niin innoissaan pyytämään rapsutuksia! Kapusin mönkkärinkin kyytiin auttamaan Jullea päiväruokinnassa; sovittiin samalla että mentäisiin myöhemmin kuvaamaan johonkin kun suunnitelmissa oli kuitenkin pelkkä Salinan taluttelu.
Hain pian ruokinnan jälkeen Salinan sisälle ja harjasin aika pikaisesti. Pesin Salinan jalatkin pikaisesti kun olivat jo sen näköiset että tarvittiin hieman 'päivitystä'... Sen siitä saa kun lähtee kimon hevosen matkaan! Kävelin ensin kerran tallipihan ympäri sinä aikana kun Julle vielä ruokki sisällä olevat hevoset.
Lähdettiin Jullen ja Salinan kanssa kävelemään pois tallialueelta maneesin taakse, kohti läheistä, kyntämätöntä peltoa. Itse olin aika innokas kun saisin vihdoin jotain kuvia, mutta Salinaa kiinnosti enemmän pikaisten välipalojen haukkaaminen matkalla pellolle - ja pellolla :D... Salina on nyt kolme päivää peräkkäin päässyt jos jonkinlaisille maastolenkeillä, mikä on vaan ihan hyvä juttu! Varsinkin metsässä kömpiminen ja ylämäet tekevät hyvää kun Salina on yleensä niin huolimaton siitä mihin jalkansa laittaa ja milloin...
Ei me hirveän kauan kuvaamassa viivyttykään kun saatiin aika nopeasti muutamat hyvät kuvat, joten lähdettiin käppäilemään takaisin tallille. Salinan mielessä koko reissu oli täysin järjetön kun ei saanut pysähtyä joka ruohotukolle lounastamaan, mutta tallilla loput päiväheinät odottelivat onneksi tarhassa.
Tosiaan iso kiitos Jullelle ihanista kuvista! Huomenna luvassa sitten kahden eri hevosen ratsastus; ja kaksi täysin erilaista hevosta kyseessä... Salina kun on aika peruslaiska niin tuntuu varmaan aika oudolta kavuta H:n selkään jolla riittää energiaa ihan omasta takaa! Noh, palailen joko huomenna tai maanantaina, en ole varma saanko huomiselle mitään kuvaajaa mutta yritän olla postaamatta täysin kuvattomasti kuitenkaan. Jättäkää toki kommenttia kuvista ;)
Painelin pyörällä tallille päin kahdentoista maissa päivällä; ja jo silloin sää näytti olevan puolellamme. Ehdin olla hetken aikaa yksin tehdessäni Salinan ruokia, kunnes Ennikin saapui paikalle. Salina on nyt alkanut iltaisin syömään greenlineria, hieman enemmän massaa antavaa, turvotettavaa sörsseliä. Tähän saakka on toiminut myslin ja kauran ohella tosi hyvin ja massaa on oikeasti kertynytkin ehkä hieman, Salina kun oli ehkä hieman laiha meille tullessaan.
Laitoin mössöt turpoamaan siksi ajaksi kun itse lappasin Salinan karsinan ja pesin Monjan avustuksella seinätkin. Salina on kyllä niin tollo, koska aina kakatessa on välttämätöntä litistää peräpää vasten seinää jotta saataisiin mahdollisimman ruskearaidalliset seinät... Noh onneksi sain Monjalta apua etten yksin sentään rehkinyt, se kun on huomattavasti tylsempää.
Laitoin mössöt valmiiksi ja menin ulos hetkeksi rapsuttelemaan Hulia ja Viliä jotka tulivat molemmat niin innoissaan pyytämään rapsutuksia! Kapusin mönkkärinkin kyytiin auttamaan Jullea päiväruokinnassa; sovittiin samalla että mentäisiin myöhemmin kuvaamaan johonkin kun suunnitelmissa oli kuitenkin pelkkä Salinan taluttelu.
Hain pian ruokinnan jälkeen Salinan sisälle ja harjasin aika pikaisesti. Pesin Salinan jalatkin pikaisesti kun olivat jo sen näköiset että tarvittiin hieman 'päivitystä'... Sen siitä saa kun lähtee kimon hevosen matkaan! Kävelin ensin kerran tallipihan ympäri sinä aikana kun Julle vielä ruokki sisällä olevat hevoset.
Lähdettiin Jullen ja Salinan kanssa kävelemään pois tallialueelta maneesin taakse, kohti läheistä, kyntämätöntä peltoa. Itse olin aika innokas kun saisin vihdoin jotain kuvia, mutta Salinaa kiinnosti enemmän pikaisten välipalojen haukkaaminen matkalla pellolle - ja pellolla :D... Salina on nyt kolme päivää peräkkäin päässyt jos jonkinlaisille maastolenkeillä, mikä on vaan ihan hyvä juttu! Varsinkin metsässä kömpiminen ja ylämäet tekevät hyvää kun Salina on yleensä niin huolimaton siitä mihin jalkansa laittaa ja milloin...
Ei me hirveän kauan kuvaamassa viivyttykään kun saatiin aika nopeasti muutamat hyvät kuvat, joten lähdettiin käppäilemään takaisin tallille. Salinan mielessä koko reissu oli täysin järjetön kun ei saanut pysähtyä joka ruohotukolle lounastamaan, mutta tallilla loput päiväheinät odottelivat onneksi tarhassa.
Tosiaan iso kiitos Jullelle ihanista kuvista! Huomenna luvassa sitten kahden eri hevosen ratsastus; ja kaksi täysin erilaista hevosta kyseessä... Salina kun on aika peruslaiska niin tuntuu varmaan aika oudolta kavuta H:n selkään jolla riittää energiaa ihan omasta takaa! Noh, palailen joko huomenna tai maanantaina, en ole varma saanko huomiselle mitään kuvaajaa mutta yritän olla postaamatta täysin kuvattomasti kuitenkaan. Jättäkää toki kommenttia kuvista ;)
Nauratti :D
Ainiin, jokaiseen kuvaussessioon mahtuu muutama päin hevonhelvettiä mennyt kuva, joten tässä teille tuo pieni pakollinen määrä ehdottoman edustuskelpoista tavaraa!
Pää ylös ja korvat höröön!
Älä sä muhun koske...
Kuten mainitsinkin; ruoka maistui myös kuvatessa... Näihin tunnelmiin, heippa!
Tilaa:
Kommentit (Atom)