Se siitä aktiivisuudesta taas - miksi mä en vaan saa revittyä itseäni niskasta?
Ajattelin, että kyllähän tässä koulun ja tallin ohella pystyy, ehtii ja ennen kaikkea jaksaa pitä blogia, vielä kun se on omasta mielestä kiva harrastus.
Määrittelin kai itseni ja vapaa-aikani hieman väärin - tai siis kyllä, niinhän mä tein. Nyt kun kokeet alkavat ja niitä onkin ihan joka viikko ja pitäisi keskittyä hyvän lopputodistuksen saamiseen, ei ainakaan minun pääni jaksa vielä iltaisin keskittyä tänne kirjoitteluun.
Nimenomaan ei jaksa; haluamisesta ei ole kiinni, sillä todellakin haluaisin!
Asiat täytyy kuitenkin asettaa tärkeysjärjestykseen. Minulla ei ole joka tallikäyntiin mahdollisuutta saada kuvaajaa, enkä edes halua kysellä kaikkia kavereita kykkimään vuorotellen kameran taakse. Varsinkin nyt talvella on hankalampi saada maneesissa julkaisukelpoisia kuvia, sitäpaitsi Salinallakaan ei voi ratsastaa täysin normaalisti.
Ainiin, täytyy kuitenkin mainita että Salina on vihdoin askeleessa puhdas; jopa vasempaan kierrokseen ja kaarevalla uralla - halleluja!
Viikon päästä meillä on taas uusi kengitys ja uskon vahvasti että liikuttaminen säännöllisemmin ja kunnollisemmin alkaa näillä näppäimillä.
Oman mielenvirkistyksen vuoksi aion yrittää päivitellä blogia edes joskus, kerran kuukaudessa vaikka, tai useamminkin jos mieli tekee. En kuitenkaan halua laatia itselleni tiukkaa aikataulua ja pakottaa itseäni kirjoittamaan tänne monta kertaa viikossa.
Ainakin silloin kun on kuvia tai suurempia uutisia, niin pyrin kyllä kirjoittamaan tänne asiasta. Jos se on viikon, kuukauden tai kolmen kuukauden välein, sitä en tiedä, mutta nyt ei ole varaa oikein kiinnostaakaan. Koulu ja oma jaksaminen menee aina etusisijalle.
En edes tiedä miksi vaivauduin kirjoittamaan tämän jokseenkin turhan postauksen, mutta tiedättepä ainakin millä aaltopituudella elän juuri nyt. Palaillaan joskus, luulen että kirjoitan jotain ainakin ensi viikolla kengityksen jälkeen.
Siihen asti, näkemiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti