No huhhuh, otsikko kuvaa aika laajasti eilistä menoa! Salinalle kuuluu oikein hyvää, mutta tutun ja hitaan hevosen sijasta hyppäsin eilen erään trakku-ruunan satulaan. Nimittelen ruunaa täällä nimellä H, paljastamatta oikeaa nimeä sen enempää.
Ihan aluksi pahoittelen kuvattomuutta, kun en saanut lyhyellä varoitusajalla meille ketään kameran taakse kökkimään...
No kuitenkin, tallilla mua odotti kuntoon laitettu hevonen, joten itse laitoin vaan kypärän päähän ja tallustin kentälle. Tiesin jo ettei ratsastuksellisesti Salinassa ja H:ssa ollut mitään samaa, joten menin aika neutraalein fiiliksin satulaan ja aloin verkkaamaan käynnissä. H tapaa purra vahvasti kiinni oikeaan - ja kun sen sanon niin tarkoitan että ihan tosissaan vahvasti! Alku meni kuitenkin ihan hyvin toisiimme tutustuessa, oli kyllä niin eri mennä aika herkästi kuumenevan hevosen selkään kun on tottunut tohon lehmään! Ravissa tein paljon ympyröitä ja suunnanmuutoksia jotta saisin H:n irti oikealta, mikä on helpommin sanottu kuin tehty...
Ihan kirjaimellisesti se hevonen laittaa sulle seinän vastaan oikealle ohjalle, eikä hellitä sitten millään! Vaikka paineen pitää vasemmalla ja sisäpohkeen kiinni niin koko juttu tuntuu kuiten mahdottomalta. Se lihasjännityksen aiheuttama kipu oikeassa käsivarressa oli jotain sanoinkuvaamatonta, varsinkin kaarteissa.
Pikkuhiljaa H alkoi kuitenkin päästämään irti ja saikin sen ansiosta paljon kiitosta.
Laukassa tiesinkin että H lämpenee todella nopeasti suoralla uralla sekä laukanvaihtoja tehdessä, jkten pysyin suosiolla pienellä pääty-ympyrällä. Sain kuitenkin yllättyä siitä miten rauhallisesti ja rennosti laukat sujuivat, kunnes oli pakko järjestää edes pientä teatteria...
Ihan kuin tyhjästä H ampaisi täyteen vauhtiin, purren kiinni kuolaimeen kaikin voimin. Vedin ja vedin molemmista ohjista, mutta ruuna ei näyttänyt edes huomaavan. Ainoa asia minkä kuulin oli kavioiden nopea rummutus maata vasten ja omat ajatukseni; "pysy selässä tai et selvii hengissä".
Tilannetta on vaikea kuvitella niin pahaksi kuin mitä se todella oli.0, sillä jos oikeasti olisin sieltä kupsahtanut alas niin en olisi tässä kirjoittamassa yhtikäs mitään. H vei mua ihan 6-0 kuin märkää rättiä ympäri ympäri ympäri kenttää, ilman että mulla olisi ollut pienintäkään mahdollisuutta kääntää ympyrälle tai hidastaa. En varmaan edes hengittänyt koko jutun aikana, koska pelko oli niin katossa.
Mullahan sattui muutama vuosi sitten aika raju onnettomuus hevosten parissa, jonka jälkeen mulla oli jonkun aikaa tosi kova vauhtipelko- ja arkuus. Olen nyt vuosien aikana saanut eri tilanteissa niin paljon siedätyshoitoa; ja nyt tosiaan töytyy toivoa että tämä oli se viimeinen osa!
Sain kuitenkin H:n hallintaan ja otin veilä parit laukkaympyrät jotka sujuivat puolestaan tosi hyvin! Ihmeteltiin kauan että mitä ihmegtä tapahtui kun H lähti noin vain, koska se tapahtui niin nopeasti ja aivan kuin tyhjästä! Lopussa H oli kuitenkin aivan huippukiva ja meille molemmille jäi hyvä fiilis koko jutusta. Mutta kauhusta kankeana olivat mun lisäksi kaikki paikalla olleet, sillä kukaan ei voinut tehdä asialle mitään.
Noh, loppu hyvin kaikki hyvin, eikö? Nyt en ainakaan vauhtia arista kun olen viikon sisällä yltänyt sellaisiin vauhteihin että huhhuh... Kaikesta huolimatta tykkäsin H:sta tosi paljon, sillä kaiken ihella ruuna on mitä mahtavin opetusmestari kaikkine pikku ärsyttävine puolineen. Ootan tosi innolla että päästään äitin kanssa hoitamaan H:ta ja ponikaveri Depoa torstaista lauantaihin, jolloin onkin sitten kommen kaviokkaan edestä kirjoitettavaa tännekin!
Palailen varmaan viimeistään perjantaina, toivon mukaan kunnon kuvien kera!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti