5. Siedätyshoitoa - vauhti

No huhhuh, otsikko kuvaa aika laajasti eilistä menoa! Salinalle kuuluu oikein hyvää, mutta tutun ja hitaan hevosen sijasta hyppäsin eilen erään trakku-ruunan satulaan. Nimittelen ruunaa täällä nimellä H, paljastamatta oikeaa nimeä sen enempää.
  Ihan aluksi pahoittelen kuvattomuutta, kun en saanut lyhyellä varoitusajalla meille ketään kameran taakse kökkimään...

No kuitenkin, tallilla mua odotti kuntoon laitettu hevonen, joten itse laitoin vaan kypärän päähän ja tallustin kentälle. Tiesin jo ettei ratsastuksellisesti Salinassa ja H:ssa ollut mitään samaa, joten menin aika neutraalein fiiliksin satulaan ja aloin verkkaamaan käynnissä. H tapaa purra vahvasti kiinni oikeaan - ja kun sen sanon niin tarkoitan että ihan tosissaan vahvasti! Alku meni kuitenkin ihan hyvin toisiimme tutustuessa, oli kyllä niin eri mennä aika herkästi kuumenevan hevosen selkään kun on tottunut tohon lehmään! Ravissa tein paljon ympyröitä ja suunnanmuutoksia jotta saisin H:n irti oikealta, mikä on helpommin sanottu kuin tehty...
   Ihan kirjaimellisesti se hevonen laittaa sulle seinän vastaan oikealle ohjalle, eikä hellitä sitten millään! Vaikka paineen pitää vasemmalla ja sisäpohkeen kiinni niin koko juttu tuntuu kuiten mahdottomalta. Se lihasjännityksen aiheuttama kipu oikeassa käsivarressa oli jotain sanoinkuvaamatonta, varsinkin kaarteissa.

Pikkuhiljaa H alkoi kuitenkin päästämään irti ja saikin sen ansiosta paljon kiitosta.
  Laukassa tiesinkin että H lämpenee todella nopeasti suoralla uralla sekä laukanvaihtoja tehdessä, jkten pysyin suosiolla pienellä pääty-ympyrällä. Sain kuitenkin yllättyä siitä miten rauhallisesti ja rennosti laukat sujuivat, kunnes oli pakko järjestää edes pientä teatteria...
  Ihan kuin tyhjästä H ampaisi täyteen vauhtiin, purren kiinni kuolaimeen kaikin voimin. Vedin ja vedin molemmista ohjista, mutta ruuna ei näyttänyt edes huomaavan. Ainoa asia minkä kuulin oli kavioiden nopea rummutus maata vasten ja omat ajatukseni; "pysy selässä tai et selvii hengissä".
Tilannetta on vaikea kuvitella niin pahaksi kuin mitä se todella oli.0, sillä jos oikeasti olisin sieltä kupsahtanut alas niin en olisi tässä kirjoittamassa yhtikäs mitään. H vei mua ihan 6-0 kuin märkää rättiä ympäri ympäri ympäri kenttää, ilman että mulla olisi ollut pienintäkään mahdollisuutta kääntää ympyrälle tai hidastaa. En varmaan edes hengittänyt koko jutun aikana, koska pelko oli niin katossa.

Mullahan sattui muutama vuosi sitten aika raju onnettomuus hevosten parissa, jonka jälkeen mulla oli jonkun aikaa tosi kova vauhtipelko- ja arkuus. Olen nyt vuosien aikana saanut eri tilanteissa niin paljon siedätyshoitoa; ja nyt tosiaan töytyy toivoa että tämä oli se viimeinen osa!
  Sain kuitenkin H:n hallintaan ja otin veilä parit laukkaympyrät jotka sujuivat puolestaan tosi hyvin! Ihmeteltiin kauan että mitä ihmegtä tapahtui kun H lähti noin vain, koska se tapahtui niin nopeasti ja aivan kuin tyhjästä! Lopussa H oli kuitenkin aivan huippukiva ja meille molemmille jäi hyvä fiilis koko jutusta. Mutta kauhusta kankeana olivat mun lisäksi kaikki paikalla olleet, sillä kukaan ei voinut tehdä asialle mitään.
  Noh, loppu hyvin kaikki hyvin, eikö? Nyt en ainakaan vauhtia arista kun olen viikon sisällä yltänyt sellaisiin vauhteihin että huhhuh... Kaikesta huolimatta tykkäsin H:sta tosi paljon, sillä kaiken ihella ruuna on mitä mahtavin opetusmestari kaikkine pikku ärsyttävine puolineen. Ootan tosi innolla että päästään äitin kanssa hoitamaan H:ta ja ponikaveri Depoa torstaista lauantaihin, jolloin onkin sitten kommen kaviokkaan edestä kirjoitettavaa tännekin!

Palailen varmaan viimeistään perjantaina, toivon mukaan kunnon kuvien kera!

4. Walking on sunshine

Jes, tänään oli taas yksi ihana päivä! Aamulla oli ihanaa vihdoin nukkua kouluviikon jälkeen pitkään ja syödä rauhassa aamiaista ilman mitään kiirettä ja kireää aikataulua.
  Painelin pyörällä tallille päin kahdentoista maissa päivällä; ja jo silloin sää näytti olevan puolellamme. Ehdin olla hetken aikaa yksin tehdessäni Salinan ruokia, kunnes Ennikin saapui paikalle. Salina on nyt alkanut iltaisin syömään greenlineria, hieman enemmän massaa antavaa, turvotettavaa sörsseliä. Tähän saakka on toiminut myslin ja kauran ohella tosi hyvin ja massaa on oikeasti kertynytkin ehkä hieman, Salina kun oli ehkä hieman laiha meille tullessaan.

Laitoin mössöt turpoamaan siksi ajaksi kun itse lappasin Salinan karsinan ja pesin Monjan avustuksella seinätkin. Salina on kyllä niin tollo, koska aina kakatessa on välttämätöntä litistää peräpää vasten seinää jotta saataisiin mahdollisimman ruskearaidalliset seinät... Noh onneksi sain Monjalta apua etten yksin sentään rehkinyt, se kun on huomattavasti tylsempää.
  Laitoin mössöt valmiiksi ja menin ulos hetkeksi rapsuttelemaan Hulia ja Viliä jotka tulivat molemmat niin innoissaan pyytämään rapsutuksia! Kapusin mönkkärinkin kyytiin auttamaan Jullea päiväruokinnassa; sovittiin samalla että mentäisiin myöhemmin kuvaamaan johonkin kun suunnitelmissa oli kuitenkin pelkkä Salinan taluttelu.

Hain pian ruokinnan jälkeen Salinan sisälle ja harjasin aika pikaisesti. Pesin Salinan jalatkin pikaisesti kun olivat jo sen näköiset että tarvittiin hieman 'päivitystä'... Sen siitä saa kun lähtee kimon hevosen matkaan! Kävelin ensin kerran tallipihan ympäri sinä aikana kun Julle vielä ruokki sisällä olevat hevoset.
  Lähdettiin Jullen ja Salinan kanssa kävelemään pois tallialueelta maneesin taakse, kohti läheistä, kyntämätöntä peltoa. Itse olin aika innokas kun saisin vihdoin jotain kuvia, mutta Salinaa kiinnosti enemmän pikaisten välipalojen haukkaaminen matkalla pellolle - ja pellolla :D... Salina on nyt kolme päivää peräkkäin päässyt jos jonkinlaisille maastolenkeillä, mikä on vaan ihan hyvä juttu! Varsinkin metsässä kömpiminen ja ylämäet tekevät hyvää kun Salina on yleensä niin huolimaton siitä mihin jalkansa laittaa ja milloin...

Ei me hirveän kauan kuvaamassa viivyttykään kun saatiin aika nopeasti muutamat hyvät kuvat, joten lähdettiin käppäilemään takaisin tallille. Salinan mielessä koko reissu oli täysin järjetön kun ei saanut pysähtyä joka ruohotukolle lounastamaan, mutta tallilla loput päiväheinät odottelivat onneksi tarhassa.
  Tosiaan iso kiitos Jullelle ihanista kuvista! Huomenna luvassa sitten kahden eri hevosen ratsastus; ja kaksi täysin erilaista hevosta kyseessä... Salina kun on aika peruslaiska niin tuntuu varmaan aika oudolta kavuta H:n selkään jolla riittää energiaa ihan omasta takaa! Noh, palailen joko huomenna tai maanantaina, en ole varma saanko huomiselle mitään kuvaajaa mutta yritän olla postaamatta täysin kuvattomasti kuitenkaan. Jättäkää toki kommenttia kuvista ;)

Nauratti :D

Ainiin, jokaiseen kuvaussessioon mahtuu muutama päin hevonhelvettiä mennyt kuva, joten tässä teille tuo pieni pakollinen määrä ehdottoman edustuskelpoista tavaraa!

Pää ylös ja korvat höröön!

Älä sä muhun koske...

Kuten mainitsinkin; ruoka maistui myös kuvatessa... Näihin tunnelmiin, heippa!

3. Uusi alku part. miljoona

Ja jälleen kerran on vaan todettava että hei, pitkästä aikaa! Välissä on tapahtunut paljon, kun vihdoin oma hevonen astui takaisin kuvioihin! Tästä kavioliitosta tulee toivottavasti hieman pitkäkestoisempi kuin edellisestä... Salinasta voitte lukea lisää sen omalta sivulta, laitan nyt tähän alle kuitenkin pari (jo bannerissakin olevaa) kuvaa ensimmäisistä päivistämme yhdessä :') Ollaan nyt tämän kuukauden aikana tehty aikalailla kaikkea; ilman satulaa, pelkällä riimulla ratsastelua, esteitä, koulua, maastoa, peltobaanailua... Paljon on mahtunut mukaan ja kehitys on ollut huima! Varsinkin laukannostot olivat ensin täysin hakusessa eivätkä sujuneet lainkaan, mutta nyt nostot tulee mistä vain niitä pyydän ja laukka pyörii hyvin. Ainakin syyskuun loppupuolella on luvassa Rosalin valmennus ja ennen sitä varman jokunen Sarin pitämä tunti. Tottakai kaveritkin joskus kentän laidalta huutelee jos jään taas liikaa selkään matkustelemaan tekemättä mitään kunnolla :D

Noh, se kai siitä menneisyyden kaivelusta, kuvien alla vielä päivittelyä tämän päivän menoista!

Tänään oli itseasiassa tosi kiva päivä tallilla! Oltiin pienessä porukassa kentällä ratsastamassa, Salina toimi tosi kivasti ja kulki hyvin eteenpäin; kerrankin... Laukat nousi ja pyöri hyvin, niin saatiinkin paljon kehua monilta eri tahoilta. Mentiin vielä Ennin ja Nellin kanssa tunnin maastolenkki ja otettiin pellolla pienet rallittelut! Noin ison hevosen selässä se vauhti on jotain niin käsittämätöntä kun kilpailuvietti syttyy. Hallinta hävisi täysin sekunnissa, mutta onneksi Salina oli järkevä ja antoi ottaa lopussa hyvin takaisin. Pari pomppua jotka saivat mut niin huvittuneeksi kuin kauhistuneeksikin tuli matkalla päästä päähän, mutta ainakin selässä pysyttiin! Salina tykkäsi kyllä niin paljon, itse vaan olin astetta arempi kun mentiin niin lujaa. Loppumatka sujui rauhallisissa merkeissä ja tallissa kylmäsin Salinan jalat ja laitoin linimenttiä kun oli sen verran raskaat treenit takana.

  Huomenna Salinalla on kävelypäivä ja sunnuntaista en sitten tiedäkään, kun kokeilen erästä toista tallin yksityishevosta, josta pidetään äitin kanssa huolta ensi viikon torstaista sunnuntaihin. Myös H:n ponikaveri pääsee meidän hoiviin, joten neljän päivän aikana onkin kolme kaviokasta hoidettavana...

Saatte loppuun vielä kännykkälaatuisen kuvan jonka räpsäisin salaa maastolenkin alussa. Palailen asap, muistakaahan kommentoida!