5. Siedätyshoitoa - vauhti

No huhhuh, otsikko kuvaa aika laajasti eilistä menoa! Salinalle kuuluu oikein hyvää, mutta tutun ja hitaan hevosen sijasta hyppäsin eilen erään trakku-ruunan satulaan. Nimittelen ruunaa täällä nimellä H, paljastamatta oikeaa nimeä sen enempää.
  Ihan aluksi pahoittelen kuvattomuutta, kun en saanut lyhyellä varoitusajalla meille ketään kameran taakse kökkimään...

No kuitenkin, tallilla mua odotti kuntoon laitettu hevonen, joten itse laitoin vaan kypärän päähän ja tallustin kentälle. Tiesin jo ettei ratsastuksellisesti Salinassa ja H:ssa ollut mitään samaa, joten menin aika neutraalein fiiliksin satulaan ja aloin verkkaamaan käynnissä. H tapaa purra vahvasti kiinni oikeaan - ja kun sen sanon niin tarkoitan että ihan tosissaan vahvasti! Alku meni kuitenkin ihan hyvin toisiimme tutustuessa, oli kyllä niin eri mennä aika herkästi kuumenevan hevosen selkään kun on tottunut tohon lehmään! Ravissa tein paljon ympyröitä ja suunnanmuutoksia jotta saisin H:n irti oikealta, mikä on helpommin sanottu kuin tehty...
   Ihan kirjaimellisesti se hevonen laittaa sulle seinän vastaan oikealle ohjalle, eikä hellitä sitten millään! Vaikka paineen pitää vasemmalla ja sisäpohkeen kiinni niin koko juttu tuntuu kuiten mahdottomalta. Se lihasjännityksen aiheuttama kipu oikeassa käsivarressa oli jotain sanoinkuvaamatonta, varsinkin kaarteissa.

Pikkuhiljaa H alkoi kuitenkin päästämään irti ja saikin sen ansiosta paljon kiitosta.
  Laukassa tiesinkin että H lämpenee todella nopeasti suoralla uralla sekä laukanvaihtoja tehdessä, jkten pysyin suosiolla pienellä pääty-ympyrällä. Sain kuitenkin yllättyä siitä miten rauhallisesti ja rennosti laukat sujuivat, kunnes oli pakko järjestää edes pientä teatteria...
  Ihan kuin tyhjästä H ampaisi täyteen vauhtiin, purren kiinni kuolaimeen kaikin voimin. Vedin ja vedin molemmista ohjista, mutta ruuna ei näyttänyt edes huomaavan. Ainoa asia minkä kuulin oli kavioiden nopea rummutus maata vasten ja omat ajatukseni; "pysy selässä tai et selvii hengissä".
Tilannetta on vaikea kuvitella niin pahaksi kuin mitä se todella oli.0, sillä jos oikeasti olisin sieltä kupsahtanut alas niin en olisi tässä kirjoittamassa yhtikäs mitään. H vei mua ihan 6-0 kuin märkää rättiä ympäri ympäri ympäri kenttää, ilman että mulla olisi ollut pienintäkään mahdollisuutta kääntää ympyrälle tai hidastaa. En varmaan edes hengittänyt koko jutun aikana, koska pelko oli niin katossa.

Mullahan sattui muutama vuosi sitten aika raju onnettomuus hevosten parissa, jonka jälkeen mulla oli jonkun aikaa tosi kova vauhtipelko- ja arkuus. Olen nyt vuosien aikana saanut eri tilanteissa niin paljon siedätyshoitoa; ja nyt tosiaan töytyy toivoa että tämä oli se viimeinen osa!
  Sain kuitenkin H:n hallintaan ja otin veilä parit laukkaympyrät jotka sujuivat puolestaan tosi hyvin! Ihmeteltiin kauan että mitä ihmegtä tapahtui kun H lähti noin vain, koska se tapahtui niin nopeasti ja aivan kuin tyhjästä! Lopussa H oli kuitenkin aivan huippukiva ja meille molemmille jäi hyvä fiilis koko jutusta. Mutta kauhusta kankeana olivat mun lisäksi kaikki paikalla olleet, sillä kukaan ei voinut tehdä asialle mitään.
  Noh, loppu hyvin kaikki hyvin, eikö? Nyt en ainakaan vauhtia arista kun olen viikon sisällä yltänyt sellaisiin vauhteihin että huhhuh... Kaikesta huolimatta tykkäsin H:sta tosi paljon, sillä kaiken ihella ruuna on mitä mahtavin opetusmestari kaikkine pikku ärsyttävine puolineen. Ootan tosi innolla että päästään äitin kanssa hoitamaan H:ta ja ponikaveri Depoa torstaista lauantaihin, jolloin onkin sitten kommen kaviokkaan edestä kirjoitettavaa tännekin!

Palailen varmaan viimeistään perjantaina, toivon mukaan kunnon kuvien kera!

4. Walking on sunshine

Jes, tänään oli taas yksi ihana päivä! Aamulla oli ihanaa vihdoin nukkua kouluviikon jälkeen pitkään ja syödä rauhassa aamiaista ilman mitään kiirettä ja kireää aikataulua.
  Painelin pyörällä tallille päin kahdentoista maissa päivällä; ja jo silloin sää näytti olevan puolellamme. Ehdin olla hetken aikaa yksin tehdessäni Salinan ruokia, kunnes Ennikin saapui paikalle. Salina on nyt alkanut iltaisin syömään greenlineria, hieman enemmän massaa antavaa, turvotettavaa sörsseliä. Tähän saakka on toiminut myslin ja kauran ohella tosi hyvin ja massaa on oikeasti kertynytkin ehkä hieman, Salina kun oli ehkä hieman laiha meille tullessaan.

Laitoin mössöt turpoamaan siksi ajaksi kun itse lappasin Salinan karsinan ja pesin Monjan avustuksella seinätkin. Salina on kyllä niin tollo, koska aina kakatessa on välttämätöntä litistää peräpää vasten seinää jotta saataisiin mahdollisimman ruskearaidalliset seinät... Noh onneksi sain Monjalta apua etten yksin sentään rehkinyt, se kun on huomattavasti tylsempää.
  Laitoin mössöt valmiiksi ja menin ulos hetkeksi rapsuttelemaan Hulia ja Viliä jotka tulivat molemmat niin innoissaan pyytämään rapsutuksia! Kapusin mönkkärinkin kyytiin auttamaan Jullea päiväruokinnassa; sovittiin samalla että mentäisiin myöhemmin kuvaamaan johonkin kun suunnitelmissa oli kuitenkin pelkkä Salinan taluttelu.

Hain pian ruokinnan jälkeen Salinan sisälle ja harjasin aika pikaisesti. Pesin Salinan jalatkin pikaisesti kun olivat jo sen näköiset että tarvittiin hieman 'päivitystä'... Sen siitä saa kun lähtee kimon hevosen matkaan! Kävelin ensin kerran tallipihan ympäri sinä aikana kun Julle vielä ruokki sisällä olevat hevoset.
  Lähdettiin Jullen ja Salinan kanssa kävelemään pois tallialueelta maneesin taakse, kohti läheistä, kyntämätöntä peltoa. Itse olin aika innokas kun saisin vihdoin jotain kuvia, mutta Salinaa kiinnosti enemmän pikaisten välipalojen haukkaaminen matkalla pellolle - ja pellolla :D... Salina on nyt kolme päivää peräkkäin päässyt jos jonkinlaisille maastolenkeillä, mikä on vaan ihan hyvä juttu! Varsinkin metsässä kömpiminen ja ylämäet tekevät hyvää kun Salina on yleensä niin huolimaton siitä mihin jalkansa laittaa ja milloin...

Ei me hirveän kauan kuvaamassa viivyttykään kun saatiin aika nopeasti muutamat hyvät kuvat, joten lähdettiin käppäilemään takaisin tallille. Salinan mielessä koko reissu oli täysin järjetön kun ei saanut pysähtyä joka ruohotukolle lounastamaan, mutta tallilla loput päiväheinät odottelivat onneksi tarhassa.
  Tosiaan iso kiitos Jullelle ihanista kuvista! Huomenna luvassa sitten kahden eri hevosen ratsastus; ja kaksi täysin erilaista hevosta kyseessä... Salina kun on aika peruslaiska niin tuntuu varmaan aika oudolta kavuta H:n selkään jolla riittää energiaa ihan omasta takaa! Noh, palailen joko huomenna tai maanantaina, en ole varma saanko huomiselle mitään kuvaajaa mutta yritän olla postaamatta täysin kuvattomasti kuitenkaan. Jättäkää toki kommenttia kuvista ;)

Nauratti :D

Ainiin, jokaiseen kuvaussessioon mahtuu muutama päin hevonhelvettiä mennyt kuva, joten tässä teille tuo pieni pakollinen määrä ehdottoman edustuskelpoista tavaraa!

Pää ylös ja korvat höröön!

Älä sä muhun koske...

Kuten mainitsinkin; ruoka maistui myös kuvatessa... Näihin tunnelmiin, heippa!

3. Uusi alku part. miljoona

Ja jälleen kerran on vaan todettava että hei, pitkästä aikaa! Välissä on tapahtunut paljon, kun vihdoin oma hevonen astui takaisin kuvioihin! Tästä kavioliitosta tulee toivottavasti hieman pitkäkestoisempi kuin edellisestä... Salinasta voitte lukea lisää sen omalta sivulta, laitan nyt tähän alle kuitenkin pari (jo bannerissakin olevaa) kuvaa ensimmäisistä päivistämme yhdessä :') Ollaan nyt tämän kuukauden aikana tehty aikalailla kaikkea; ilman satulaa, pelkällä riimulla ratsastelua, esteitä, koulua, maastoa, peltobaanailua... Paljon on mahtunut mukaan ja kehitys on ollut huima! Varsinkin laukannostot olivat ensin täysin hakusessa eivätkä sujuneet lainkaan, mutta nyt nostot tulee mistä vain niitä pyydän ja laukka pyörii hyvin. Ainakin syyskuun loppupuolella on luvassa Rosalin valmennus ja ennen sitä varman jokunen Sarin pitämä tunti. Tottakai kaveritkin joskus kentän laidalta huutelee jos jään taas liikaa selkään matkustelemaan tekemättä mitään kunnolla :D

Noh, se kai siitä menneisyyden kaivelusta, kuvien alla vielä päivittelyä tämän päivän menoista!

Tänään oli itseasiassa tosi kiva päivä tallilla! Oltiin pienessä porukassa kentällä ratsastamassa, Salina toimi tosi kivasti ja kulki hyvin eteenpäin; kerrankin... Laukat nousi ja pyöri hyvin, niin saatiinkin paljon kehua monilta eri tahoilta. Mentiin vielä Ennin ja Nellin kanssa tunnin maastolenkki ja otettiin pellolla pienet rallittelut! Noin ison hevosen selässä se vauhti on jotain niin käsittämätöntä kun kilpailuvietti syttyy. Hallinta hävisi täysin sekunnissa, mutta onneksi Salina oli järkevä ja antoi ottaa lopussa hyvin takaisin. Pari pomppua jotka saivat mut niin huvittuneeksi kuin kauhistuneeksikin tuli matkalla päästä päähän, mutta ainakin selässä pysyttiin! Salina tykkäsi kyllä niin paljon, itse vaan olin astetta arempi kun mentiin niin lujaa. Loppumatka sujui rauhallisissa merkeissä ja tallissa kylmäsin Salinan jalat ja laitoin linimenttiä kun oli sen verran raskaat treenit takana.

  Huomenna Salinalla on kävelypäivä ja sunnuntaista en sitten tiedäkään, kun kokeilen erästä toista tallin yksityishevosta, josta pidetään äitin kanssa huolta ensi viikon torstaista sunnuntaihin. Myös H:n ponikaveri pääsee meidän hoiviin, joten neljän päivän aikana onkin kolme kaviokasta hoidettavana...

Saatte loppuun vielä kännykkälaatuisen kuvan jonka räpsäisin salaa maastolenkin alussa. Palailen asap, muistakaahan kommentoida!

2. Vastauksia kysymyspostaukseen!

Ihailkaa ja ällistykää kun uudistunut bloggaaja ilmaantuu taas paikalle! Muinoin (5 kk sitten, heh) annoin teidän kysyä hieman kysymyksiä kysymyspostausta varten - noh, enhän minä sellaista koskaan julkaissut. Mulla on tosiaan ollut jotain häikkää pääkopan toiminnan kanssa kun en ole tänne viitsinnyt mitään rustailla, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Eilen käytiin Ikeassa ostamaan siskolle lipastoa omaan kämppäänsä, ja itse nappasin mukaan aivan ihanat ananas/mango-tuoksuiset tuoksukynttilät. Nyt ainakin tuoksuu huone hyvälle - ja vessakin kun sinne saatin mansikan tuoksua! Tänään poikkesin parin tunnin tallireissulla, vaikkei sen enempiä töitä ollutkaan. Pesin kuitenkin Nellin seinät vastapalveluna siitä että sain päärynäpirtelön + nyt ei ainakaan hetkeen tarvitse pestä, kun olin niitä ällötyksiä katsellut jo tovin verran.
  Noh, ehkä nyt palaan olennaiseen, eli siihen kysymyspostaukseen. Iso kiitos ja halit kaikille kysymyksen laittaneille - kysymysmerkeillä varustettuja virkkeitä ei hirveästi ole, mutta otetaan nyt ilo irti siitä mitä meillä on! PAHOITTELEN KUVIEN VÄHÄISYYTTÄ!

1. Kauanko oot ratsastanu? Entä blogannut?
- Ratsastamisen aloitin vakituisesti vuoden 2006 loppupuolella, eli nyt ollaan hevosen selässä hölskytty kahdeksan vuotta. Bloggausta olen aika on/off-menetelmällä harrastanut kolmisen vuotta ehkä, en ole täysin varma.

Runsaan vuoden kehitys - huimanhuima ero

2. Jos sun pitäis nimetä kolme tärkeintä henkilöä itsellesi, ketkä ne olis?
- Aiai, vaikeaa kun vain kolme... Äiti, iskä ja isosisko varmaan - kaikki perheestä, mutta ilman noita en kyllä pärjäisi!

3. Mitä pelkäät vai pelkäätkö mitään?
- Pelkään itseasiassa suht montaa asiaa! Pimeää, pellejä, hämähäkkejä, junia ja sitten mulla on ärsyttävän 'vakava' verikammo; pyörryn todella herkästi verta nähdessäni. Pienet pisarat nyt ei mitenkään mun päähän vaikuta, mutta vähänkin isommat läntit pistää näkökentän sumeeksi!

4. Mitä teet heti ekana kun tulet jostain (vaikkapa koulusta) kotiin?
- Riippuu olenko äitillä vai iskällä. Yleensä kuitenkin aukaisen koneen ja katson parit blogit sun muut, ja jos olen äitillä niin menen lenkille koiran kanssa.

le dogeh :3

5. Parhaat muistot a) perheen ja b) ystävien kanssa?
- a) Perheen kanssa parhaat muistot täyttyvät varmaan ulkomaanmatkoista Espanjaan ja Tanskaan! b) Kavereiden kanssa koin leiriviikolla yhden parhaimmista muistoista kun viimeisenä yönä laulettiin okei kiljuttiin Reetan ja Taikan kanssa täysillä kaikkien radiosta tulevien biisien tahdissa ja hypittiin ja pompittiin ympäriinsä. Ihan mahtava fiilis joka ei saa oikeutta kun sen kirjoittaa sanoin - se olisi pitänyt itse kokea että ymmärtää miksi valitsin juuri sen!

6. Mikä sai aut viimeksi ajattelemaan "oho, empäs tiennyt/onpa outoa"
- Voi apua, melkein nolottaa vastata :'D pelasin Hay Dayta ja laitoin jotain kojuun myyntiin, ja näpytin hintaa ylöspäin, painamatta kuitenkaan plus-merkkiä pohjaan. Sussu siinä vierellä naurahti että paina se pohjaan niin saat sen maksimihinnan heti. Ida-neiti oli ällikällä lyöty!

7. Kolme ylitse muiden parasta artistia/bändiä?
- Imagine Dragons, Coldplay ja tykkään myös Katy Perrystä :)

8. Mihin maahan haluaisit matkustaa?
- Juuri nyt suosikki reissukohteet olisivat varmasti Italia, Iso-Britannia ja Kroatia!

9. Minkä asun laittaisit naamiaisiin jos saisit valita ihan minkä vain maan ja taivaan väliltä?
- Ihan satasella naamioituisin Johnny Deppin tähdittämäksi hulluksi hatuntekijäksi Liisa Ihmemaasta!

10. Jos sinulla olisi siivet, minkä väriset ne olisi ja minne lentäisit?
- Norsunluunvalkoiset, ja todennäköisesti juuri nyt ainakin katsomaan meidän hevosehdokasta, taikka suoraan Imagine Dragonsin seuraavalle keikalle!

11. Hammasharjasi väri?
- Punainen :)

12. Lempilelu lapsena?
- En ollut mitenkään lelujen perään niinkään, sen sijaan hamstrasin pehmoleluja ihan tosissani ja itkin ellei kaikki mahtuneet mukaan sänkyyn!

13. Lempiblogisi?
- verantallielamaa2.blogspot.fi & piupaupolle.blogspot.fi

14. Mikä camera sulla on?
- Nikon D3200, olen ollut todella tyytyväinen hankintaan!

14. Kauanko käytän aikaa bloggaamiseen viikossa?

- Blogin kulta-aikoina käytin miltei liikaa aikaa, onnistumatta kuitenkaan ylläpitämään hienoa blogia :D Lähiaikoina on ollut aika vuoristorataa, mutta pääasiassa en edes ole vilkuillut blogin puolelle. Nyt aion kuitenkin panostaa niin blogin ulkomuotoon kuin sisältöönkin ja blogata muutaman kerran viikossa; kunnolla!

15. Mikä ois unelmiesi ammatti?

- Jos unelmista puhutaan, niin näyttelijä tai ammattiratsuttaja. Muuten haluaisin olla opettaja!

16. Entä millainen olisi unelmiesi talo?

- Maalaiskäki ilmoittautuu! Valkoinen puutalo jossa pihalla puukeinu, paljon omenapuita ja syreenejä. Sisältä mukavan kotoisa ja valkoisen/beigen sävyissä sisustettu ja aika avara. Tilava piha jonne saa järjestettyä isommallekin porukalle rapujuhlat! Pisteenä i:n päälle oma tallikin olisi ihan semikiva... Heh

17. Kuka on sun paras ystävä, ja miks just se?

- Mulla on liikaa parhaita ystäviä; Suvi, Nelli, Ellen, Emma, Stella, Ida. Nyt oon kuitenkin ymmärtänyt että Nelli on ehkä mun kaikista parhain ystävä, ihan vaan sen takia että voin spontaanisti hullutella ja olla oma itseni tietäen ettei Nelli katso mua nenänvartta pitkin. Sitäpaitsi Nelli on hillittömän hauska ja luotettava!

18. Tykkäätkö matkustamisesta?

- Todellakin! Mua kiehtoo eri maiden kulttuurit ja tavat todella paljon, koska niin monissa paikoissa kaikki on eivan erilaista kuin täällä Suomessa! Varsinkin aurinkolomat on itseni suosimia!

19. Missä maissa oot käynyt?

- Valitettavasti todella harvassa! Ruotsissa, Tanskassa, Virossa sekä Espanjassa.

20. Millainen on normaali arkipäiväsi?

- Herään puoli seitsemältä ja makoilen sängyssä vartin verran ja nousen sitten aamupalalle. Heitän vähän ripsiväriä ja puuteria naamaan, harjaan huikset ja laitan jotkut kivat vaatteet. Koulussa vietän tunnit nauraen omille vitseilleni, koska meidän luokan ilmapiiri on ajoittain aika huono ja itse piristän sitä mielelläni. Kotiin tultuani viskaan koululaukun lattialle ja avaan hetkeksi koneen kunnes menen Taran kanssa lenkille ja annan ruoat. Sitten teen läksyt, syön jotain, ehkä piirrän tmv. turhaa kunnes vanhemmat tulee kotiin, jolloin autan missä milloinkin ja jaan vähän kuulumisia päivän varrelta. Jos on tallipäivä niin menen joko koulun jälkeen pyörällä tai myöhemmin vanhempien kyydillä. Iltaisin katson mahdollisesti jotain tv-sarjaa, useimmiten NCIS:iä. Lopuksi menen suihkuun ja syön iltapalaa ja menen sänkyyn, jossa vietän puolisen tuntia somessa ja painun sitten unten maille.

21. Eks vaa et mä oon paras (T. Emma)

- No tottakai

22. Lemppari leipä?

- Tuore ciapatta-leipä (miten kirjoitetaankaan) !!!

23. Ihanin nimi koko maailmassa?

- Eeeen mä tiedä, tykkään Avasta, Leasta, Iriksestä ja Fannysta :3

Noniin, se siitä! Kiitokset vielä kerran kysyjille, oli hauskaa vastailla kysymyksiinne! Kommentoikaa ihmeessä; tylsää pitää blogia ilman feedbackia! Palaillaan, nauttikaa kun kai vihdoin helteet palaavat!

1. 12.8.1999 – 31.3.2014

Heippa, siitä onkin aikaa kun viimeksi täällä poikkesin kirjoittelemassa. Blogi kokee jälleen kerran totaalisen muutoksen - juuri kun ajattelin että saan vihdoin bloggailla oman hevosen kuulumisista. Blogin ulkoasu muuttuu hiljalleen ja palaan postaamaan normaalisti asap.

Tiistaina 25 maaliskuuta matkasimme Helmen kanssa kliniikalle röntgaamaan jalat. Edellisen viikon olimme tehneet kaikkea mahdollista ja Helme näytti niin onnelliselta. Sunnuntaina ennen kliniikkareissua Helme näytti ontuvan ja ensimmäinen varoituskello soi päässäni.

  Tiistaina Helme meni hienosti traileriin ja matkusti rauhassa matkan kliniikalle asti ja käyttäytyi myös paikan päällä fiksusti. Odottelimme todella kauan että Helme pääsisi kuvattavaksi, mikään määrä rauhoittavaa ei näyttänyt ensiksi toimivan. Kun täti oli tarpeeksi töttöröö Helme vietiin röntgentilaan. Pitkään aikaan ei kuulunut mitään, ajattelin että ehkä siellä olisi vain jotain kulumaa ratsastuskouluajoilta. 'Täällä on tosi paha nivelrikko'. Lause jota yksikään hevosenomistaja ei halua kuulla. Äiti tul itkien röntgenistä ja Helme vietiin sairaskarsinaan.
Itkin enemmän kuin koskaan, sillä tiesin että se olisi ohi nyt ja menettäisin hevoseni. Helme torkkui pää sylissäni karsinassa äitin keskustellessa lääkärin kanssa.

Helme lohdutti juuri siinä hetkessä minua enemmän kuin minä koskaan sitä - ja kuitenkin se oli Helme joka oli kuolemassa.
  Saimme viikon yhteistä aikaa ennen lopettamista, sillä emme halunneet luopua Helmestä sillä seisomalla. Helmellä oli kuulema erittäin kovia kipuja - ja oli ihme että se oli selvinnyt tuntiratsuna tai edes kävelemään.

Viimeinen viikko Helmen kanssa oli elämäni rankin, mutta samalla parhain. Helme nautti suurista heinä- sekä myslimääristä ja kasoista porkkanoita. Joka päivä rapsutin, hieroin, harjasin ja puunasin Helmeä; mahtoi neitiä ihmetyttää omituinen käytös. Aina tarhaan mennessäni Helmen hirnahdus viilsi haavan sydämeen - tietäen sen ettei tuo ääni maan päällä kauaa raikuisi. Helme oli koko viikon voimakkaiden kipulääkkeiden varassa ja vihdoin hevonen pukittelikin ilosta tarhassa.
  Viimeisenä yhteisenä päivänä Helme sai viimeistä kertaa kuolaimet suuhunsa ja hyvinhän se meni. Suuntasimme Nellin kanssa kentälle kuvaamaan viimeisiä yhteiskuvia. Moneen otteeseen tuli purskahdettua itkuun jolloin Nellin lämmin halaus oli ainoa mahdollisesti auttava asia.

Se voima mitä Helme huokui kolmen viikon ajan meidän luonamme, oli jotain suunnatonta. Ratsastuskoulun pahin rutku muuttui hetkessä tallipihan prinsessaksi - ylväs katse yli muiden ja häntä pystyssä. Monet mainitsivatkin siitä miten elinvoimaiselta ja hyvinvoivalta Helme näytti, puhumattakaan hiljaa palaavista lihaksista ja ruokahalusta myslin suhteen, heh. Vaikka jälkeenpäin sattuu niin tiedän, aivan sadan prosentin varmuudella että Helme eli kolme elämänsä parasta viikkoa meidän omistuksessamme. Eiköhän sen huomannut jokainen muukin joka meidät hiemankin paremmin tunsi ja oli Helmen ratsastuskouluaikoina nähnyt.

Kun tuomion päivä koitti hain Helmen tarhasta ja harjasin kauan, selvitin harjan ja hännän, putsasin kaviot... Helme mutusteli tyytyväisenä viimeisiä heiniään ja porkkanoitaan kun itse vollotin täyttä kurkkua vieressä. Alkuperäisesti minunkin piti mennä mukaan viimeiselle matkalle kliniikalle, mutten mennytkään. Se tuntui liian pahalta. Tyyneenä Helme käveli mukistelematta ensimmäisellä kerralla koppiin viimeisen matkan koittaessa ja mitäs siinä ylpeänä omistajana pillitti kun urhea tamma askelsi niin itsevarmasti viimeiselle retkelleen.
  Sanoin Helmelle hyvästi trailerissa, silitin ja suukotin ja kiitin kaikesta mitä yhdessä koimme. Kosketin viimeistä kertaa ehkä maailman pehmeintä turpaa ja suljin pikkuoven. Juoksin tallin satulahuoneeseen itkien siellä vielä hetken täyttä kurkkua. Sinne se meni, ensihevoseni ja elämäni ilo.
  Helme nukkui rauhassa pois viimeisen maaliskuupäivän sateisessa säässä ja liittyi monen hevoskaverin joukkoon vihreimmille niityille. Enään ei satu jalkaan eikä pikkulapsia lykätä selkään; Helme on nyt iloinen ja vapaa.

Entä jos Helme olisi jäänyt ratsastuskouluun? Entä jos se olisi myyty toisaalle? Kenties se sesoisi yhä mutaisessa tarhassa, kipeä jalka särkien ja jomottaen. Vaan ei, Helme sai oikeudenmukaisen ja hyvän lopun; sellaisen, jonka jokainen hevonen ansaitsee.

Kyynelten ja surun määrää ei tuollaisessa tilanteessa voi kuvailla. Tiedän ettei Helmekään tahdo minun muistelevan kaikkea surulla ja kyynelin vaan iloisesti. Pystyn jo ihan hyvin puhumaan kaikesta mitä Helmen kanssa koimme ja hymyilemään sanojen läpi, mutta myös kyyneleet virtaavat säännöllisesti poskia pitkin alas.
Helme oli käsittämättömän upea hevonen - harvoin saa tutustua johonkin niin järkevään ja sympaattiseen olentoon. Rakastan Helmeä nyt ja aina eniten kaikista elämäni hevosista enkä tule koskaan unohtamaan meidän kolmea, upeaa viikkoa hevosena ja omistajana.
  Tottakai haluan taas oman hevosen, mutta Helmen kaltaisen löytäminen tuntuu mahdottomalta. Jatkan nyt tunneilla käymistä ainakin kesäiseen ratsastusleiriin asti, sen jälkeen etsinnät ovat kai taas auki.

Kiitos Helme, ja kiitos sinulle jos jaksoit lukea. Jälleen kerran löydän itseni itkemästä menetetyn rakkauden perään. Tai no, eihän se menetetty ole - se pysyy aina jossain. Sydämessä.

Hiljaisuus valtaa hämärän huoneen,
tuskaa sen tiedän minulle tuoneen.
Valo kirkas häikäisee ikkunasta,
tuudittaa rakasta kaviokasta.
Rakas hevonen valolta silmänsä sulkee, 
tietämättään kohti taivasta kulkee.

t. Helme, synt. 12.8.1999 Viro, † 31.3.2014

Kiitos 7.3-31.3.2014